KOKEMUKSIA ARMENIASTA

Vietimme viikon Armeniassa syyskuussa 2005, kaikki kymmenen erinomaisen tyytyväisinä matkaan. Järjestelyt oli hoidettu loistavasti ja joustavasti. Marianne Tillmanin Armenia-tuntemus antoi korvaamattoman lisän matkaoppaiden perustietoihin. Vierastalo Nazervanin kylässä oli verraton majapaikka - saimme aivan toisella tavalla tuntumaa ihmisten elämään, kuin mitä hotelliasuminen olisi antanut.

Armenialaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ylittivät kaikki aikaisemmat matkakokemuksemme. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että vierastalon emännän Lauran ruokapöytä ylitti gourmet-ravintoloiden tarjoilut. Hänen huolenpitonsa meistä oli joka suhteessa erinomaista, myös silloin kun uimapukuuni piiloutunut ampiainen iski piikkinsä takapuoleen. - Ensin murskattua tomaattia pistospaikkaan, sitten vodkahaude, ja pylly oli jälleen kunnossa :)

Armenialaiset hedelmät, vihannekset ja pähkinät olivat maukkaampia kuin missään niissä maissa, joissa olemme aiemmin matkailleet. Juomavesipullot täytettiin Lauran talon hanasta - parempaa kuin suomalainen vesi, eikä kenelläkään ollut minkäänlaisia vatsaongelmia.

Sykähdyttävimpiä retkikohteita oli Geghardin luolaluostari. Luostarikuoron enkelinkauniit laulut saivat silmät kostumaan.

Matkaa Armeniaan suosittelen aidoista ja omaleimaisista maista kiinnostuneille.

Hilkka Orava
Salon kaupungin kirjastotoimenjohtajan
virasta äskettäin eläkkeelle siirtynyt

UUTTA PERSPEKTIIVIÄ OMAAN MAAILMAAN

Vasta parin viikon kuluttua matkan jälkeen alkaa pikku hiljaa tajuta Armenian matkan hienoudet kaikkinensa. Työasiat unohtuivat totaalisesti, sai uutta pontta ja perspektiiviä omaan maailmaan, joka joskus on niin pikkumaisuuksia pullollaan, että hävettää.

Suositellemme matkaa henkilölle, joka on pelimannihenkinen, valmis aivan uudenlaisiin maailmoihin kyllästyttyään aurinkobiitseihin eurohumppineen, pizzerioineen, ostosparatiiseineen, turistilaumoineen, baareihin ja syöttölöihin houkuttelevine sisäänheittäjineen, stereotyyppisine oppaineen, sikajuhlineen, jne... Vaihtoehtona on loistavaa kotiruokaa, välittömiä, ystävällisiä ja sydämellisiä perhettään rakastavia ja kunnioittavia ihmisiä, mutkittelevia/kuoppaisia teitä, joilla astelee erilaista karjaa ja joilla voi astua aitoon luomutuotteeseen, upeita maisemia, sekä vanhaa että uutta kulttuuria rikkauksineen, äärimmäistä yltäkylläisyyttä, mutta myös äärimmäistä köyhyyttäkin. Vastakohtia, jotka eivät jätä kylmäksi. Varautua voi myös erilaiseen bakteerikantaan ja se saattaa ilmetä yksilöllisesti jonkinlaisina ohimenevinä vatsavaivoina.

Irja ja Heikki Murtonen, Kangasala, syyskuussa 2005

TUOKIOKUVA ARMENIASTA

Kattonamme toimiva viiniköynnös kantaa kypsiä rypäleitä. Kumarasta selästään huolimatta pieni mummo kulkee ketterästi puutarhassaan. Hän osoittaa kepillään terttuja ja haluaa meidän poimivan makeita maistiaisia. Armenialaisessa suurperheessä on leivontapäivä. Seisoskelemme perheen takapihalla odottamassa, milloin mestarileipuri aloittaa työnsä. Armenialainen kahvi tuoksuu…

Kiviseltä tasanteelta löytyy betonoitu kuoppa, kuin kuiva kaivo. Pian kaivossa roihuaa tuli. Ammattitaidostaan ylpeänä valkoisiin pukeutunut mestarileipuri vanuttelee apulasiltaan saamaansa taikinapalloa pizzapohjaakin suuremmaksi levyksi. Sitten hän heittää vahvalla otteellaan kohti kaivon seinää. Kuluu muutama sekunti. Avustaja onkii metallikoukulla valmiin leivän puhtaalle kankaalle. Päivän työn tuloksena kasa ohuita lähes metrisiä leipälevyjä kuivuu auringossa.

Maria Malmi, Tampere

Maailmanmatkaajat Armeniassa

Yli sadassa maassa käyneinä ja kaikki maanosat kolunneina maailmanmatkaajina meille oli virkistävä yllätys löytää Euroopan ja Aasian saumasta pieni maa, Armenia, joka pystyy tarjoamaan runsaasti myönteisiä kokemuksia ennakkoluulottomalle kävijälle.

Yli kolmeen tuhanteen metriin kohoavien vuorenharjanteiden huipuilla ja katveissa on kymmeniä kirkkoja, joista useilla on ikää jopa yli tuhat vuotta. Välimereltä Kiinaan johtanut Silkkitie on aikanaan tuonut kauppiaitten matkoissa omat vaikutteensa. Muinaisen Persian, Kreikan ja Rooman vallan ajoista on maassa niin ikään monia muistomerkkejä. Oma kirjakieli, uskonto ja musiikki ovat aikojen saatossa luoneet vankan pohjan maan omaperäiselle kulttuurille. Mutta kenties parasta kaikesta on kuitenkin Armenian kansan ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, jonka parhaista puolista saa nauttia vaikkapa runsaan paikallisen ruokapöydän ääressä isännän nostellessa vieraille tervetuliaismaljoja.

Miellyttävät muistot ja kokemukset ovat saaneet meidät palaamaan Armeniaan uudestaan - neljä viisi kertaa. Olemme nähneet aprikoosi- ja persikkapuiden keväisen kukinnan ja maistelleet syksyisen hedelmä- ja viini- sadon runsaasta annista; viime mainitusta jalostetaan muuten kuulua armenialaista konjakkia.

Olemme viihtyneet aidon kansan vieraina ja tehneet maata kierrellessämme joka matkalla uusia yllättäviä löytöjä. Taidamme palata taas ensi vuonnakin Armeniaan, maahan joka ei vielä ole liikojen turistien kansoittama.

Eja ja Tuure A. Korhonen, Helsinki, elokuu 2006

Lumoava Armenia

Harva matkakohde on lumonnut niin perusteellisesti kuin Armenia. Lähdin matkaan avoimin ja odottavin mielin ilman muiden luomaa ennakkokäsitystä ja -odotusta. Vuoret ovat aina kiehtoneet mieltäni; nyt niitä oli joka puolella. Ensisilmäyksellä karulta vaikuttanut luonto osoittautui hedelmälliseksi.  Kiireetön elämänrytmi kylässä ja kodinomainen majoitus Lauran vierastalossa rauhoittivat jatkuvaan kiireeseen tottuneen mielen. Talon terassilta saattoi selkeällä säällä ihailla horisontista kohoavaa ja siintävää Ararat-vuorta. Yllä kaartuva sinistäkinsinisempi taivas, joka tuntui jatkuvan äärettömyyksiin, rauha ja kiireettömyys - ne kaikki jäivät pysyviksi muistoiksi. Minulle Armenian matka oli enemmän kuin perinteinen turistimatka - se oli tunnetila!

Maija, Helsinki, syksy 2006

IHANA ARMENIA SYKSYLLÄ 2007

Armenia ei ole koskaan käynyt mielessäni matkakohteena suunnitellessani matkoja vuosien varrella. Kun mahdollisuus matkasta sinne tuli kerran pöytäkeskusteluissa esille, olin heti valmis lähtemään. Syksyllä 2007 VR Matkailijat teki kaksi matkaa ihastuttavaan Armeniaan. Kun emme oikein osanneet odottaa, mitä me siellä kohtaisimme, niin ihastus oli sitä suurempi, mitä pitemmälle viikko eteni. Kuumuuskin unohtui, kun kokemista ja nähtävää oli niin paljon. Saimme monia elämyksen päiviä.

Vierastalo Nazervanin kylässä oli mainio asumispaikkamme. Vieläkin tulee vesi kielelle muistellessa niitä aamiaisella hyvän jogurtin kanssa nauttimiamme erikoisia, Lauran tekemiä, hilloja. Kun me olimme päivän Mariannen kanssa retkillä, oli mukava tulla "kotiin" ja istua Lauran päivän aikana meille loihtimalle maukkaalle aterialle. Terassilla söimme ja vietimme vapaa-aikaa yhdessä ja aina välillä oli ihan pakko vilkaista näkyykö nyt Araratin vuori lumisine huippuineen? Ja taas piti sitä kuvata!

Käyn lukemassa matkakertomustamme sivuiltamme ja aina vaan ihmettelen, miten paljon me sen viikon aikana saimme nähdä ja kokea; Luolakirkko, uhrikirkko ja sen pihalla nauttimamme lounas, Garnin pakanatemppeli, Amberdin linnoitus, Sevan-järvi, Äiti Armenian patsas, Armenian kansanmurhan muistomerkki, Araratin laakso, näihin kaikkiin ja paljon muuhun pääsimme tutustumaan. Ajelimme myös Silkkitiellä. Pääsimme jopa Jerevaniin konserttiin, mikä oli elämys sinänsä.

Joku haluaisi matkustaa Armeniaan keväällä, jolloin siellä varmaan on kaunista! Jonkun toisen mielestä syksyllä ovat ihanat hedelmät! Jo vierastaloon tullessa viinirypäleet kehystivät koko sisääntulon porttikäytävässä. Marianne on tehnyt monta ihmistä onnelliseksi, mahdollistamalla nämä matkat!

Hyvinkäällä 27.12.2007

Matkailuvastaava Anneli Immonen VR Matkailijat ry www.vrmatkailijat.net

Takaisin